Tiimi on jo Tukholman lentokentällä, loput lomakuvat Riosta tulee tässä. Upea kaupunki missä olisi tekemistä riittänyt vaikka kuinka pitkäksi aikaa!
Selaronin portaat:
Jeesuspatsas (se oli muuten yllättävän pieni!) ja sokeritoppavuori:
Käytiin me syömässäkin, brasilialainen bbq buffet on parasta ruokaa hetkeen. Salaattipöytä ja sen lisäksi tarjoilijat kantaa lihaa pöytään vartaissa niin paljon kuin jaksaa syödä.
Ja tietysti käytiin myös rannalla!
Kevyen 22 tunnin (josta 15 meni nukkuen..) ja 1300 kilometrin bussimatkan jälkeen päästiin vihdoin Brasiliaan ja Iguassun putouksille!
Otettiin myös viralliset sisaruspotretit
Ja seuraavana päivänä käytiin katsomassa putoukset Argentiinan puolelta ja veneajelulla putouksen alla! Enpä hetkeen ole ollut noin märkä (vaikka keskimmäisessä kuvassa alla huijasin tuolla punaisella sadeviitalla mistä ei kyllä ollut apua)
Viinitilaepisodin jälkimainingeissa oli onneksi Nooran vuoro päättää aktiviteetti ja toki neidille tyypilliseen tapaan luvassa oli adrenaliinia ja kuolemanpelkoa koskenlaskun muodossa!
Kuvat puhukoon puolestaan, ehkä parasta ikinä ja tahdon uudestaan.
Luultiin eilen aamulla, että mennään päiväksi viinitilalle. Vehreitä puskia, vuoristomaisemaa ja raikasta ilmaa! Voi jospa oltaisiin tiedetty mitä tuleman pitää..
Ensin ajeltiin 5-6 tuntia kohti Cafayetea eläkeläisturistibussissa ja pysähdeltiin katsomaan kiviä ja laamoja. Sinällään ihan siistejä, mutta kivikiintiö täyttyi jo Boliviassa.
Lounaalla juotiin paljon viiniä (niin paljon, että Noora tipahti kuoppaan puistossa!) ja syötiin jälkkäriksi viinijätskiä - se ei muuten ollut mitään käytännössä alkoholitonta Magnumin shamppanjajätskiä vaan lähinnä muistutti viinihyytelöä.
Lounaan jälkeen vuorossa piti olla kauan odotettu viinitila!
Ensin meidät vietiin matkamuistomyymälään ja tyrkättiin käteen puolikas shottilasillinen jälkiruokaviiniä, minkä jälkeen oli varattu aikaa nokkahuilujen, ponchojen ja jääkaappimagneettien ostamiseen. Jee!
Sen jälkeen meidät vietiin viinipanimolle keskelle kaupunkia, missä täti kertoi espanjaksi asioita. Yhtään viinipuskaa ei ollut lähimaillakaan..
Menihän se jo paremmin kuin Barcelonassa, mutta varsinaisesti en voi olla tyytyväinen. Pullotuskoneita löytyisi lähempääkin kotia kuin Argentiinasta.
Matkalla Boliviasta Argentiinaan päätettiin piipahtaa Chilen kautta "ihan nopeesti". Lumisade, suljetut tiet ja rajalla ollut lakko eivät varsinaisesti nopeuttaneet pysähdystä, joten ehdittiin käydä sandboardingissä
Nähdä auringonlasku moonvalleyssä
Ja juoda sitä viiniä. Tutunoloisen pullon tarjoilija kantoi pöytään
Chilessä oli itsenäisyyspäivä ja kaikki paikallisetkin turistit olivat San Pedrossa, joten majoituksesta meinasi olla vähän puutetta. Löydettiin kuitenkin katto päämme päälle.
Seuraava etappi: Argentiina
Espoon suolakaivokselle ei olla päästy toviin ja vielä on pari viikkoa lomaa jäljellä. Hädissämme löysimme matkalta kuitenkin korvaavan paikan, Salar de Uyunin Boliviasta.
Kahden päivän, kahden yön ja satojen kilometrien pituinen retki Salar de Uyunilla ja Atacaman autiomaassa oli ehdottomasti loman kohokohtia. Nähtiin oikea suolakaivos, ajettiin tolkuttoman kokoisen aavikon läpi ja ympärillä oli kaktuksia, laamoja, tulivuoria, geysereitä, kuumia lähteitä, flamingoja, laguuneja..
Tässä ei sitten ole kokaiinia vaan suolaa
Melkeen ostin jo tuliaisiksi kaikille oman pussillisen, mutta totesin rinkan painavan tarpeeksi ilmankin.
Bolivialainen punaviini on muuten oikea makunautinto marjamehusta pitäville. Punaviiniä se ei ole nähnytkään vaikka lähellä Chilen rajaa oltiinkin
Aavikkokokemuksen kruunasi pimeän tultua kuuma lähde, kylmä olut ja lukemattomat tähdet taivaalla, jopa linnunradan sumu erottui selvästi. Näin myös ensimmäistä kertaa tähdenlennon.
